Kevät

Tuleehan se sieltä. On sitä jo odotettukin.

Nyrjähdys

Siis järjen nyrjähdys. Ilmeisen totaalinen. (Onhan se ollut jo vuosia odotettavissakin.) Olen virkannut (sic!) kaksi kissaa. Ihan omasta päästäni. (Sukua ilmiölle 'tein linnunpöntön omasta päästäni'.) Amigurumi on japania ja tarkoittaa neulottua tai virkattua pientä täytettyä lelua; nukkea, eläintä. Taloutemme elollillista kissaa nämä uudet tulokkaat hämmentävät. Oranssia hieman viskeltiin ympäriinsä. Saa nähdä, kuinka suureksi eläinlaumat vielä kasvavatkaan. (Ennen hoitoonohjausta?)

Joan, Helinä ja busuki

 

Talviloman kunniaksi piti pistäytyä naapurikaupungissa. Espoon modernin taiteen museo EMMA on yksi Suomen suurimmista taidemuseoista. Päätarkoituksenamme oli tutkia katalonialaisen monilahjakkuuden Joan Mirón näyttely, mutta mielenkiintoista oli nähdä miten Miró on vaikuttanut kotimaisiin taiteilijoihin. Miró ja suomalaista fantasiaa -näyttely herätti ajatuksia. Miten taiteilija vaikuttaa toiseen taiteilijaan? Kuka minuun vaikuttaa?

Mirón veistokset aiheuttivat hilpeyttä ja tekniikkapohdintaa. Miten ihmeessä niitä joitakin on voitu valaa? Miten tuokin pintakäsittely on toteutettu? Mistä näitä sukupuolielimiä oikein riittää?

Saastamoisen säätiön taidekokoelman teemaripustus Punainen ruokki värinälkääni. Rafael Wardi ja Anna Retulainen ja monet muut, ah ihanuutta. Saastamoisen kokoelma on muutenkin loistava.

Helinä Rautavaaran museo aikaansaa ainakin minussa silmitöntä matkakuumetta. Taide-, rituaali- ja käyttöesineiden määrä on valtava, noin 3000 yksikköä. Pieni sisäinen kansatieteilijäni on taas riemuissaan.

Taideteoksia ei saa valokuvata. Minä kuvasin näyttelykeskus WeeGeen aulassa ja EMMA Shopissa. Kamera poltteli laukussa näyttelytiloissakin, mutta en ole riittävän kansalaistottelematon.

Kotimatkalla Kampin kauppakeskus tarjosi hieman toisenlaista kulttuuria. Busukin ääni kaikui ala-aulassa. Kreikan matkatoimiston promootio sai minutkin hetkeksi pysähtymään ja kuuntelemaan musiikkia. Nyt pitäisi päästä Kreikkaan. Tämäkin vielä.

A Polar Bear

Kuivaruokaa

Aamulla tarjoillessani kotieläimelle kuivaruokaa lauloin sangen epävireisesti "Viljo tykkää raksuista, raksut ei Viljostaaa". Eläin ei ehkä pitänyt laulustani. Mutta jos raksut pitävätkin Viljosta? Jos niiden koko elämäntehtävä onkin rakastaa Viljoa? Ja tulla syödyksi. Vai entäpä jos niillä on jokin, salattu tehtävä, jota emme voi käsittää? Jotain, joka ylittää syömisen ja syödyksi tulemisen? Mistä tätä taas voi kysyä? Miksei meille selitetä ikinä mitään?

Lätäköitä, nuoskaa ja pajunkissoja

Auringonpaiste. Kevät. Mikä ihme noissa lätäköissä kiehtoo? Ei tehnyt mieleni kuntosalille, vaikka olisi pitänyt mennä. Räystäiltä tippuva vesi ja paljastuva maa olivat kiinnostavampia. Värejä saisi jo olla enemmän, harmaan eri sävyt eivät oikein riitä. Vihreää, äkkiä! Kissaa on pitänyt kammata tarmokkaasti. Se pölisee. Kohta pölisevät pajunkissatkin.

Space cat