maanantai 14. marraskuuta 2011

Keltainen












Käytännön väriterapia jatkuu. Nyt kaipaan keltaista. Puissa sitä ei enää ole (vaikka kuvissa onkin). Aamutaivas oli vaaleankeltainen. Ennen nousuaan aurinko värjäsi pilviä oudon psykedeelisen punaisiksi. Se samainen aurinko työnsi päivällä aivan ohimennen satunnaisen säteensä silmiini. Töistä lähtiessä huomasin, että taivaanrannassa oli vielä aavistus valoa, joka muuttui ultramariiniksi tummentuen ja tummentuen (kuin ala-asteella tehdyt laveerausharjoitukset, mutta ehkä hieman tasaisemmin). Tähdet tulivat näkyviin. Mietin talvipäivänseisausta, johon on vielä aikaa. Tulisi edes lunta. Valkoinen, seuraava odotuksen aihe.