tiistai 29. maaliskuuta 2011

Joan, Helinä ja busuki

























 

Talviloman kunniaksi piti pistäytyä naapurikaupungissa. Espoon modernin taiteen museo EMMA on yksi Suomen suurimmista taidemuseoista. Päätarkoituksenamme oli tutkia katalonialaisen monilahjakkuuden Joan Mirón näyttely, mutta mielenkiintoista oli nähdä miten Miró on vaikuttanut kotimaisiin taiteilijoihin. Miró ja suomalaista fantasiaa -näyttely herätti ajatuksia. Miten taiteilija vaikuttaa toiseen taiteilijaan? Kuka minuun vaikuttaa?

Mirón veistokset aiheuttivat hilpeyttä ja tekniikkapohdintaa. Miten ihmeessä niitä joitakin on voitu valaa? Miten tuokin pintakäsittely on toteutettu? Mistä näitä sukupuolielimiä oikein riittää?

Saastamoisen säätiön taidekokoelman teemaripustus Punainen ruokki värinälkääni. Rafael Wardi ja Anna Retulainen ja monet muut, ah ihanuutta. Saastamoisen kokoelma on muutenkin loistava.

Helinä Rautavaaran museo aikaansaa ainakin minussa silmitöntä matkakuumetta. Taide-, rituaali- ja käyttöesineiden määrä on valtava, noin 3000 yksikköä. Pieni sisäinen kansatieteilijäni on taas riemuissaan.

Taideteoksia ei saa valokuvata. Minä kuvasin näyttelykeskus WeeGeen aulassa ja EMMA Shopissa. Kamera poltteli laukussa näyttelytiloissakin, mutta en ole riittävän kansalaistottelematon.




Kotimatkalla Kampin kauppakeskus tarjosi hieman toisenlaista kulttuuria. Busukin ääni kaikui ala-aulassa. Kreikan matkatoimiston promootio sai minutkin hetkeksi pysähtymään ja kuuntelemaan musiikkia. Nyt pitäisi päästä Kreikkaan. Tämäkin vielä.

tiistai 22. maaliskuuta 2011

Kuivaruokaa


Aamulla tarjoillessani kotieläimelle kuivaruokaa lauloin sangen epävireisesti "Viljo tykkää raksuista, raksut ei Viljostaaa". Eläin ei ehkä pitänyt laulustani. Mutta jos raksut pitävätkin Viljosta? Jos niiden koko elämäntehtävä onkin rakastaa Viljoa? Ja tulla syödyksi. Vai entäpä jos niillä on jokin, salattu tehtävä, jota emme voi käsittää? Jotain, joka ylittää syömisen ja syödyksi tulemisen? Mistä tätä taas voi kysyä? Miksei meille selitetä ikinä mitään?

sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Lätäköitä, nuoskaa ja pajunkissoja










Auringonpaiste. Kevät. Mikä ihme noissa lätäköissä kiehtoo? Ei tehnyt mieleni kuntosalille, vaikka olisi pitänyt mennä. Räystäiltä tippuva vesi ja paljastuva maa olivat kiinnostavampia. Värejä saisi jo olla enemmän, harmaan eri sävyt eivät oikein riitä. Vihreää, äkkiä! Kissaa on pitänyt kammata tarmokkaasti. Se pölisee. Kohta pölisevät pajunkissatkin.

perjantai 11. maaliskuuta 2011

Ja taas kiusataan kissaa





On se hirveää. Ilkeä nainen häiritsee kirkkaalla valonvälähdyksellänsä. On raportoitava kotiplaneetalle tahi ainakin emoalukselle. Agentti Viikselö kärsii ihmisten kynsissä. Onneksi ruoka on sentään hyvää ja sitä on riittävästi. Eilen henkilökunta tarjoili seitiä. 


sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Köh


Kuumeen seilatessa ylös ja alas maailma näyttää välillä oudolta. Värit muuttavat merkitystään, kulmat terävöityvät ja pyöristyvät taas. Yskä särkee päässä. Joku roikkuu kynsillään kiinni kurkun sisäpinnassa. Silmät vuotavat. Television tai tietokoneen tuijottaminen on hämmästyttävän raskasta. Tahtoisi piirtää (keikkaa  pukkaa) mutta aivon ja käden yhteistyö ei ole täysin saumatonta. Sitäpaitsi kynä painaa liikaa. Photoshoppaaminen pienissä määrissä tuntuu jotenkin onnistuvan, mutta tulos ei ole häävi. Takaisin peiton alle.