sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Viljo the cat








Viljo eestä, Viljo takaa. Viljo istuu, Viljo makaa. Maailman paras kolli. Tällä hetkellä ja tällä planeetalla. Muualla olevista ei nyt sen enempää. 

Juuri nyt hänen ylhäisyytensä makaa saunan lauteilla. Odottaa kai henkilökunnan valmistavan jotain pientä välipalaa. Eilinen jauheliha järkytti. Kalaa ja katkarapuja, heti! Mistään ei enää saa hyvää palvelusväkeä.

tiistai 6. joulukuuta 2011

Valkoinen













Tuli hieman lunta. Liian vähän, ei tuota lasketa. Silti tuo aavistuksenomainen valkoisuuskin on tyhjää parempi. Kaivelin hieman kuvakansioita ja löysin lisää valkoista. Jos ne toisivat hieman valoa pimeyteen. (Meritähti aiheuttaa taas matkakuumetta. Grr.)

Neljän päivän miniloma on jo lopuillaan. Olen lähinnä leikkinyt läppärillä ja kutonut sukkaa. Kotieläin on välillä raivostuttavan kiinnostunut molemmista. Se annettakoon sille anteeksi, uteliaisuus kuulunee toimenkuvaansa.

Koska en ole tänäkään vuonna menossa niihin suuriin itsenäisyyspäivän juhlavastaanottobileisiin, on kai hieman vilkuiltava tilannetta televisiosta. Naisihmisten korut kiinnostavat. Ammattitauti.

lauantai 26. marraskuuta 2011

Alpakat








Ne ovat ihania. Minä haluan niitä kotiini. Monta. Pitänee muuttaa, eivät ne mahdu pienkerrostalokaksioon. Nämä kuvien söpöläiset asuvat Ali-Ollin alpakkatilalla Klaukkalassa. Kamelin sukulaisia, laamaeläimet. Jotenkin tuosta turvasta tuleekin kameliassosiaatio. Nämä tuntuvat jotenkin herkiltä ja ystävällisiltä, kun taas kamelit ovat mielestäni hieman arveluttavia. Alpakassa on Andien tunnelmaa. Soittiko joku panhuilua? Kuulinko puhuttavan ketšuaa tai aimaraa?

maanantai 14. marraskuuta 2011

Keltainen












Käytännön väriterapia jatkuu. Nyt kaipaan keltaista. Puissa sitä ei enää ole (vaikka kuvissa onkin). Aamutaivas oli vaaleankeltainen. Ennen nousuaan aurinko värjäsi pilviä oudon psykedeelisen punaisiksi. Se samainen aurinko työnsi päivällä aivan ohimennen satunnaisen säteensä silmiini. Töistä lähtiessä huomasin, että taivaanrannassa oli vielä aavistus valoa, joka muuttui ultramariiniksi tummentuen ja tummentuen (kuin ala-asteella tehdyt laveerausharjoitukset, mutta ehkä hieman tasaisemmin). Tähdet tulivat näkyviin. Mietin talvipäivänseisausta, johon on vielä aikaa. Tulisi edes lunta. Valkoinen, seuraava odotuksen aihe.

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Museoeksyilyä










Eilen siis hävetti. Koko kauheus luettavissa täällä. Ilma oli kuulaan kaunis (niin kaunis kuin tähän aikaan vuodesta voi olla), oli mukava kävellä. Monta tuntia meni. Taide, ah, taide. Elämäniloa ylläpitävä voima. Olen sen verran koloristi, että kaipaan värejä. Nyt kun en muka ehdi itse maalata, on hyvä, että niitä löytyy taidenäyttelyistä. Luonnosta alkavat mokomat taas kadota.

Pikkuisen kyllä harmittaa. Hukkasin titiMadamin pinkin ketturintaneulan. Oma vikani. Ei olisi pitänyt kiinnittää sitä laukkuun ja kaivella sieltä koko ajan huolimattomasti muistilehtiötä, kameraa ja puhelinta. Toivottavasti joku löytää kettuparan ja ilahtuu.

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Viini, ruoka ja hyvä elämä













Samaan aikaan Kirjamessujen kanssa Messukeskuksessa järjestettiin Viini, ruoka ja hyvä elämä -messut. Uskomattomia tuoksuja ja makuja. Ne juustot olivat saada minut lopullisesti järjiltäni. Muistuttakaa ensi vuonna, jos ja kun kyseinen tapahtuma järjestetään jälleen, että otan mukaani repullisen rahaa (joka kasvaa puissa tjtn.).

Ruuhka ja tungos vaivasi tälläkin puolella Messukeskusta. Hieman uuvuttavaa. Mutta herkullista. Nam.