Näytetään tekstit, joissa on tunniste valokuva. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste valokuva. Näytä kaikki tekstit

maanantai 9. huhtikuuta 2012

Kevään merkkejä ja hieman hitchcockmainen lintutunnelma























Lokit pitivät keväistä ääntä. Tulivat kohti hieman pelottavasti. Bongasin bongarin. Viljelypalstat ovat vielä varsin tukevasti lumisia ja joen rannalla on jäätä. Ilma tuoksuu pölyltä. Väri lisääntyy vähitellen.

lauantai 3. maaliskuuta 2012

Arvonta! (Ja varjoja ja lumikasoja)


Pitää minunkin järjestää arvonta. Voitin nimittäin Yaelianin blogissa olleessa arvonnassa ja täytyy jakaa hyvää mieltäni muuallekin. Palkintona viisi ihan itse tekemääni rannekorua. Joustavat rannekorut on tehty pääasiallisesti puuhelmistä, mutta mukana myös keramiikkaa, metallia, muovia, taatelinkivi, simpukka ja kaksi vuorikidehelmeä. Osallistumisaikaa on lauantaihin 17.3. saakka, suoritan arvonnan 18.3.














Kuvailin taas lunta. Varjot olivat ihanan sinisiä. Puistossa oli aurattu ja lumiröykkiöissä oli veistoksellisia muotoja. Liukastutti. Pysyin pystyssä. Linnut lauloivat. Ihanaa.

tiistai 6. joulukuuta 2011

Valkoinen













Tuli hieman lunta. Liian vähän, ei tuota lasketa. Silti tuo aavistuksenomainen valkoisuuskin on tyhjää parempi. Kaivelin hieman kuvakansioita ja löysin lisää valkoista. Jos ne toisivat hieman valoa pimeyteen. (Meritähti aiheuttaa taas matkakuumetta. Grr.)

Neljän päivän miniloma on jo lopuillaan. Olen lähinnä leikkinyt läppärillä ja kutonut sukkaa. Kotieläin on välillä raivostuttavan kiinnostunut molemmista. Se annettakoon sille anteeksi, uteliaisuus kuulunee toimenkuvaansa.

Koska en ole tänäkään vuonna menossa niihin suuriin itsenäisyyspäivän juhlavastaanottobileisiin, on kai hieman vilkuiltava tilannetta televisiosta. Naisihmisten korut kiinnostavat. Ammattitauti.

maanantai 14. marraskuuta 2011

Keltainen












Käytännön väriterapia jatkuu. Nyt kaipaan keltaista. Puissa sitä ei enää ole (vaikka kuvissa onkin). Aamutaivas oli vaaleankeltainen. Ennen nousuaan aurinko värjäsi pilviä oudon psykedeelisen punaisiksi. Se samainen aurinko työnsi päivällä aivan ohimennen satunnaisen säteensä silmiini. Töistä lähtiessä huomasin, että taivaanrannassa oli vielä aavistus valoa, joka muuttui ultramariiniksi tummentuen ja tummentuen (kuin ala-asteella tehdyt laveerausharjoitukset, mutta ehkä hieman tasaisemmin). Tähdet tulivat näkyviin. Mietin talvipäivänseisausta, johon on vielä aikaa. Tulisi edes lunta. Valkoinen, seuraava odotuksen aihe.