lauantai 2. heinäkuuta 2011

Seitsemän veljestä







































Nurmijärven Taaborinvuorella näytellään kesäisin Aleksis Kiven näytelmiä. Kivi-juhlat on ottanut tämän kesän ohjelmistoonsa Kai Lehtisen ohjaaman Seitsemän veljestä. Olen nähnyt muutamankin eri version Veljeksistä, ja en nyt oikein osaa sanoa mitä mieltä tästä pitäisi olla.


Kiven kieli on kaunista, soljuvaa, rehevää ja riemastuttavaa. Sitä ei muuta mikään tulkinta. Näytelmä on uskollinen alkuperäistekstille (tai pitäisikö sanoa "-täkstille") mutta mukana on elementtejä, jotka eivät aivan avautuneet. Näyttämön, rakennusten ja katsomotilan käyttö ja oudot rekvisiitat ihmetyttivät hieman. Tartun ehkä turhaan pikkuseikkoihin, mutta vaaleanpunainen kristallipallo? Nimismies hellekypärässään? ("Tohtori Livingstone, oletan?") Ja oliko Eerolla tennissukat? Minä olisin naamioinut sen nimismiehen ratsastuskypärän näyttämään vaikka preussilaiselta poliisin piikkikypärältä, vaikka en todellakaan tiedä, onko sellaisia käytetty Suomessa. Mutta tuo siirtomaahenkisyys siis hämmensi.


Näyttelemisessä oli paikkapaikoin pientä epävarmuutta, artikulaatio oli joskus hieman huolimatonta, jonkinlainen hiomattomuus tai jopa keskeneräisyys tuntui ajoittain. Unohduin välillä tuijottelemaan perhosia ja penkkienaluskasvustoja. Viereisen katsomon alla kasvoi mansikkakin.


Kyllä näytelmä naurattikin. Simeonin saapasnahkatornisovellus sai minun melkein putoamaan penkiltä. Kivi-fanaatikkona en ehkä enää osaa nauraa kaikille niille asioille ja sanoille, jotka ensi kertaa kuultuna huvittavat. Ei näytelmä huono ollut, minä en vain ihan tajunnut kaikkea. Taaborilla on aina kaunista. Eilen ilma oli järjettömän kuuma ja seura erinomaista.






Taaborilla oli taas veistotaidettakin. Eniten silmääni miellytti tämä Kimmo Schroderuksen 90°. Lujitemuovi, teräsrunko ja pohjamaali. Kuin lentävä lautanen pellon reunalla ja toiselta puolelta ei. Näyttelystä tietoa täällä.