sunnuntai 27. helmikuuta 2011

tiistai 22. helmikuuta 2011

Wanderlust



Aina aika ajoin se iskee. Käsittämätön kaukokaipuu. Pakottava tarve lähteä. Nomadiverta suonissansa?

lauantai 19. helmikuuta 2011

Pelastus


Taipumus pelastaa hylättyjä petoeläimiä periytyy varmaankin äitilinjan mitokondrioiden DNA:ssa. Olen havainnut jo vuosia tietyntyyppistä käyttäytymismallia itsessäni, ja tänään äitini vahvisti teoriani. Hän oli löytänyt taloyhtiönsä roskakatoksesta onnettoman, pitkähkön kissan. Käytyään pesukoneessa ja kuivuttuaan peto vaikutti lämpöpatterileopardilta, mutta geenimenetelmiin ja käyttäytymismalleihin perustuva tarkempi lajinmääritys paljasti otuksen uhanalaistuneeksi sohvaleopardiksi. Saan leikkiä sen kanssa käydessäni äitini luona.

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Mitä sillä on laukussaan?



Löysin tämän hauskan idean mizyénan blogista. Minun laukkuni sisältö on tässä. Jätin tosin pois kaksi maksettua laskua ja käytetyn paperinenäliinan.

Kosmetiikkaa ja meikkejä ei yleensä löydy huulirasvaa lukuunottamatta. Nyt tilanne oli hieman toinen. Ripsiväri, kajal ja sivellin ovat jäänteitä perjantailta, jolloin olin Firman järjestämissä juhlissa. Mielestäni minulla oli siellä luomivärikin, mutta se on kai kadonnut. Ilmeisesti keräilen ilmaisnäytteitä, kuvassa pieni hajuvesi ja pieni voidetuubi.

Yläreunassa on leluvasikoista tekemäni kaulakoru. Ostoskassinani toimiva intialaiskuvioinen laukku on palvellut minua pitkään. Keltaisen huivin on äitini tuonut jostain ulkomailta, en enää muista, mistä.

Kuvan alareunassa on korallinpala, mosaiikinmurunen, korukiviä, tuhatjalkainen ja korvatulpat. Avaimet, polkupyöränlamppu, aurinkolasikotelo, aurinkolasit, lompakko ja mp3 ovat kai järjellisempiä varusteita.

maanantai 7. helmikuuta 2011

Piikittelyä


Kumma juttu. Vaikka yksilö kuinka hurahtaisikin joogaan ja kuntosalikahvakuulariehuntaan ja crosstrainereihin ja personal trainereihin, niin jos toinen jalka on lyhyempi toistaan, selkä joskus kipeytyy. Kaiken maailman hörhöilyjutuista mahtavin on kyllä piikkimatto. Endorfiinipöllyssä helpottaa. Olen pari kertaa nukahtanutkin sen päälle. Tänään raahauduin salilta raihnaisena ja retkahdin fakiiriksi matolle. Kissa ei yleensä pidä piikkimatosta. Se mulkoilee sitä epäluuloisena. Mutta jos matto on piilotettu terapiatarkoituksessa selkäni alle, kotieläin katsoo tarpeelliseksi avustaa akupunktiovaikutusta tamppaamalla vatsanahkaani. Piikkejä alla ja piikkejä päällä, ah riemua. Ei satu enää. Ei.