Taipumus pelastaa hylättyjä petoeläimiä periytyy varmaankin äitilinjan mitokondrioiden DNA:ssa. Olen havainnut jo vuosia tietyntyyppistä käyttäytymismallia itsessäni, ja tänään äitini vahvisti teoriani. Hän oli löytänyt taloyhtiönsä roskakatoksesta onnettoman, pitkähkön kissan. Käytyään pesukoneessa ja kuivuttuaan peto vaikutti lämpöpatterileopardilta, mutta geenimenetelmiin ja käyttäytymismalleihin perustuva tarkempi lajinmääritys paljasti otuksen uhanalaistuneeksi sohvaleopardiksi. Saan leikkiä sen kanssa käydessäni äitini luona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti