sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Hölkkä ja meditaatio


Pakotin itseni lenkille, vaikka jalkani yrittivät olla eri mieltä ja mieleni keksi monia tekosyitä olla lähtemättä. Alkumatka oli tahmea. Hyvin tahmea. Aurinko lämmitti. Hiki valui. Kuuntelin hengästystäni ja läpsyviä askeleitani. Ampiainen seuraili minua. Tuoksuin kenties ruusulta. Reidet esittivät vastalauseitaan.

Puolen tunnin jälkeen en kuullut enää lihasten valitusta. Juoksu rullasi. Mieli oli rauhallinen. Saavutin jonkinlaisen flown. Näin pientareen kukat. Haistoin metsän ja alkavan syksyn. Västäräkit pyrähtelivät. Valmistautuvat lähtöön. Minäkin olisin mielelläni muuttolintu.

Pesin lenkin jälkeen juoksuvaatteeni, varvaskenkäni ja vähän muutakin pyykkiä. Sauna lämpenee. Olo on oikeastaan aika ylivoimaisen onnellinen. Kissa kehrää. Sekin on niin zen.