Ja taas kiusataan kissaa

On se hirveää. Ilkeä nainen häiritsee kirkkaalla valonvälähdyksellänsä. On raportoitava kotiplaneetalle tahi ainakin emoalukselle. Agentti Viikselö kärsii ihmisten kynsissä. Onneksi ruoka on sentään hyvää ja sitä on riittävästi. Eilen henkilökunta tarjoili seitiä. 

Köh

Kuumeen seilatessa ylös ja alas maailma näyttää välillä oudolta. Värit muuttavat merkitystään, kulmat terävöityvät ja pyöristyvät taas. Yskä särkee päässä. Joku roikkuu kynsillään kiinni kurkun sisäpinnassa. Silmät vuotavat. Television tai tietokoneen tuijottaminen on hämmästyttävän raskasta. Tahtoisi piirtää (keikkaa  pukkaa) mutta aivon ja käden yhteistyö ei ole täysin saumatonta. Sitäpaitsi kynä painaa liikaa. Photoshoppaaminen pienissä määrissä tuntuu jotenkin onnistuvan, mutta tulos ei ole häävi. Takaisin peiton alle.

Häntä

Aukko

Ainakaan ihan vielä ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella.

Wanderlust

Aina aika ajoin se iskee. Käsittämätön kaukokaipuu. Pakottava tarve lähteä. Nomadiverta suonissansa?

Tsirp!

Pelastus

Taipumus pelastaa hylättyjä petoeläimiä periytyy varmaankin äitilinjan mitokondrioiden DNA:ssa. Olen havainnut jo vuosia tietyntyyppistä käyttäytymismallia itsessäni, ja tänään äitini vahvisti teoriani. Hän oli löytänyt taloyhtiönsä roskakatoksesta onnettoman, pitkähkön kissan. Käytyään pesukoneessa ja kuivuttuaan peto vaikutti lämpöpatterileopardilta, mutta geenimenetelmiin ja käyttäytymismalleihin perustuva tarkempi lajinmääritys paljasti otuksen uhanalaistuneeksi sohvaleopardiksi. Saan leikkiä sen kanssa käydessäni äitini luona.