Juoksaisin aamulla työmaalle ja myöhästyin viitisen minuuttia. Piti nimittäin ihan pysähtyä matkalla. Usva nuoli puiston reunaa jännittävinä kielekkeinä. Valo siivilöityi alttaritaulumaisesti. Hengitin hetken syvään ja tuijottelin. Meditatiivinen näky.
2 kommenttia:
Minulla oli samanlainen kokemus.
Melkein itku tuli kun oli niin kaunista!
Harmitti, kun ei voinut jäädä kovin pikäksi aikaa ihmettelemään. Jotenkin epätodellinen tunne, ilo ja liikutus samanaikaisesti.
Lähetä kommentti