Kevään merkkejä ja hieman hitchcockmainen lintutunnelma

Lokit pitivät keväistä ääntä. Tulivat kohti hieman pelottavasti. Bongasin bongarin. Viljelypalstat ovat vielä varsin tukevasti lumisia ja joen rannalla on jäätä. Ilma tuoksuu pölyltä. Väri lisääntyy vähitellen.

Kummaa

Lumi vähenee. Paljastuva maa tuoksuu vahvasti. Tihku karkoittaa leikkijät. Oudot tilanteet pysähtyvät paikoilleen. Kummallisuus ottaa vallan.

Kaipuu Intiaan (ja kuka voitti arvonnan?)

Viime aikoina minulla on ollut kamala ikävä Intiaan. Olen (kuten kuvasta näkyy) askarrellut intialaisista kuvista ja ylijäämäkankaanpaloista pieniä pusseja. Ovat vielä hieman kesken, niihin täytyy tehdä kantohihnoja ja sulkumekanismeja.

Kollega kävi äskettäin Intiassa ja sain tuliaisiksi intialaisen lounasrasian dabban ja rudraksha malan. Käytin niitä arvontarekvisiittana. Arvonnan virallisena valvojana toimi aina tarkkasilmäinen Viljo.

Seitsemän arvontaan osallistuneen joukosta voittajaksi tuli Elsi! Onnea! Rannekorut ovat sinun. Tämä arvontajuttu oli niin mukava, että minun täytynee järjestää uusi piakkoin.

Monokromaattisuutta

Päivä oli kummallisen mustavalkoinen. Väriä oli ainoastaan liikennemerkeissä, autoissa ja pukeutumisessa. Muu maailma oli muuttunut. Oksat piirtyivät terävinä taivasta vasten. Jos katsoi kauemmas, maisema oli sumi-e.

Vielä on aikaa osallistua arvontaankin (ks. edellinen postaus). Askartelin jännän pussin, jossa koruja voi säilyttää. (Tai jotain muuta.) Se on pieni ja tehty vuodelta 1959 peräisin olevasta sanomalehdenpalasista ja kankaasta. Joka tapauksessa se kuuluu mukaan palkintoon.