Monokromaattisuutta

Päivä oli kummallisen mustavalkoinen. Väriä oli ainoastaan liikennemerkeissä, autoissa ja pukeutumisessa. Muu maailma oli muuttunut. Oksat piirtyivät terävinä taivasta vasten. Jos katsoi kauemmas, maisema oli sumi-e.

Vielä on aikaa osallistua arvontaankin (ks. edellinen postaus). Askartelin jännän pussin, jossa koruja voi säilyttää. (Tai jotain muuta.) Se on pieni ja tehty vuodelta 1959 peräisin olevasta sanomalehdenpalasista ja kankaasta. Joka tapauksessa se kuuluu mukaan palkintoon.

Arvonta! (Ja varjoja ja lumikasoja)

Pitää minunkin järjestää arvonta. Voitin nimittäin Yaelianin blogissa olleessa arvonnassa ja täytyy jakaa hyvää mieltäni muuallekin. Palkintona viisi ihan itse tekemääni rannekorua. Joustavat rannekorut on tehty pääasiallisesti puuhelmistä, mutta mukana myös keramiikkaa, metallia, muovia, taatelinkivi, simpukka ja kaksi vuorikidehelmeä. Osallistumisaikaa on lauantaihin 17.3. saakka, suoritan arvonnan 18.3.

Kuvailin taas lunta. Varjot olivat ihanan sinisiä. Puistossa oli aurattu ja lumiröykkiöissä oli veistoksellisia muotoja. Liukastutti. Pysyin pystyssä. Linnut lauloivat. Ihanaa.

Dyyni

Rakeisia ovat, mokomat. Puhelinparka joutui kameraksi, kun dyynit vaativat taltioimistansa. Nyt on sopiva aika valittaa lumen määrästäkin. Riittää jo, kiitos.

Aurinko, aurinko

Se tuntuu ihanalta. Auringonpaiste. Sekä eilen että tänään tassuttelin pakkasessa jälkikuvat verkkokalvoillani. Ei se mitään, antaa paistaa. Lisää, lisää! Paista! Loista! Kaikki saatavissa olevat D-vitamiinit vastaanotetaan. Lumi on kerääntynyt puiden oksille graafisesti. Hienoa akvatintamateriaalia, jos vain pääsisi jonnekin syövyttämään ja vedostamaan.