Keltainen

Käytännön väriterapia jatkuu. Nyt kaipaan keltaista. Puissa sitä ei enää ole (vaikka kuvissa onkin). Aamutaivas oli vaaleankeltainen. Ennen nousuaan aurinko värjäsi pilviä oudon psykedeelisen punaisiksi. Se samainen aurinko työnsi päivällä aivan ohimennen satunnaisen säteensä silmiini. Töistä lähtiessä huomasin, että taivaanrannassa oli vielä aavistus valoa, joka muuttui ultramariiniksi tummentuen ja tummentuen (kuin ala-asteella tehdyt laveerausharjoitukset, mutta ehkä hieman tasaisemmin). Tähdet tulivat näkyviin. Mietin talvipäivänseisausta, johon on vielä aikaa. Tulisi edes lunta. Valkoinen, seuraava odotuksen aihe.

Museoeksyilyä

Eilen siis hävetti. Koko kauheus luettavissa täällä. Ilma oli kuulaan kaunis (niin kaunis kuin tähän aikaan vuodesta voi olla), oli mukava kävellä. Monta tuntia meni. Taide, ah, taide. Elämäniloa ylläpitävä voima. Olen sen verran koloristi, että kaipaan värejä. Nyt kun en muka ehdi itse maalata, on hyvä, että niitä löytyy taidenäyttelyistä. Luonnosta alkavat mokomat taas kadota.

Pikkuisen kyllä harmittaa. Hukkasin titiMadamin pinkin ketturintaneulan. Oma vikani. Ei olisi pitänyt kiinnittää sitä laukkuun ja kaivella sieltä koko ajan huolimattomasti muistilehtiötä, kameraa ja puhelinta. Toivottavasti joku löytää kettuparan ja ilahtuu.

Viini, ruoka ja hyvä elämä

Samaan aikaan Kirjamessujen kanssa Messukeskuksessa järjestettiin Viini, ruoka ja hyvä elämä -messut. Uskomattomia tuoksuja ja makuja. Ne juustot olivat saada minut lopullisesti järjiltäni. Muistuttakaa ensi vuonna, jos ja kun kyseinen tapahtuma järjestetään jälleen, että otan mukaani repullisen rahaa (joka kasvaa puissa tjtn.).

Ruuhka ja tungos vaivasi tälläkin puolella Messukeskusta. Hieman uuvuttavaa. Mutta herkullista. Nam.

Helsingin Kirjamessut 2011

Kävin Kirjamessuilla. Ruuhka. Väentungos. Kirjoja, kirjoja, kirjoja. Lehtiä. Leluja, krääsää. Kirjailijoita. Kuuntelin puhetta ruoasta ja sen alkuperästä. Sen jälkeen Paleface kertoi, että pierukin on politiikkaa. (Ja iski minulle silmää! Oikeasti!) Ryömin rauhoittumaan Art Forumin puolelle.

Siellä oli hiljaisempaa. Viini, ruoka ja hyvä elämä -messut ansaitsevat oman postauksensa.

Kaupungilla

Aikoinaan jollain taidehistorian luennolla käskettiin katselemaan Helsingissä ylöspäin. Olen usein tehnyt niin. (Tosin kannattaa aika ajoin katsoa myös alas ja sivuille.) Räpsin lauantaina kuvia kaupungilla. En edes kaatunut, vaikka en juuri katsonut eteeni.

Kävin myös Galleria Luova.fi:ssä Pekka Elomaan ja Lyhdyn työryhmän näyttelyssä Hyvää päivää, herra Holbein. Muotokuvasarjan mallit ovat kehitysvammaisia. Näyttely kehottaa katsomaan erilaisuutta  ei kääntämään katsetta häveliäästi pois. Pidin näyttelystä. Kuvien valo ja materiaalintuntu, mallien ilmeet ja katseet haastavat katsojaa.