sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Museoeksyilyä










Eilen siis hävetti. Koko kauheus luettavissa täällä. Ilma oli kuulaan kaunis (niin kaunis kuin tähän aikaan vuodesta voi olla), oli mukava kävellä. Monta tuntia meni. Taide, ah, taide. Elämäniloa ylläpitävä voima. Olen sen verran koloristi, että kaipaan värejä. Nyt kun en muka ehdi itse maalata, on hyvä, että niitä löytyy taidenäyttelyistä. Luonnosta alkavat mokomat taas kadota.

Pikkuisen kyllä harmittaa. Hukkasin titiMadamin pinkin ketturintaneulan. Oma vikani. Ei olisi pitänyt kiinnittää sitä laukkuun ja kaivella sieltä koko ajan huolimattomasti muistilehtiötä, kameraa ja puhelinta. Toivottavasti joku löytää kettuparan ja ilahtuu.

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Viini, ruoka ja hyvä elämä













Samaan aikaan Kirjamessujen kanssa Messukeskuksessa järjestettiin Viini, ruoka ja hyvä elämä -messut. Uskomattomia tuoksuja ja makuja. Ne juustot olivat saada minut lopullisesti järjiltäni. Muistuttakaa ensi vuonna, jos ja kun kyseinen tapahtuma järjestetään jälleen, että otan mukaani repullisen rahaa (joka kasvaa puissa tjtn.).

Ruuhka ja tungos vaivasi tälläkin puolella Messukeskusta. Hieman uuvuttavaa. Mutta herkullista. Nam.

Helsingin Kirjamessut 2011














Kävin Kirjamessuilla. Ruuhka. Väentungos. Kirjoja, kirjoja, kirjoja. Lehtiä. Leluja, krääsää. Kirjailijoita. Kuuntelin puhetta ruoasta ja sen alkuperästä. Sen jälkeen Paleface kertoi, että pierukin on politiikkaa. (Ja iski minulle silmää! Oikeasti!) Ryömin rauhoittumaan Art Forumin puolelle.




Siellä oli hiljaisempaa. Viini, ruoka ja hyvä elämä -messut ansaitsevat oman postauksensa.

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Kaupungilla



























Aikoinaan jollain taidehistorian luennolla käskettiin katselemaan Helsingissä ylöspäin. Olen usein tehnyt niin. (Tosin kannattaa aika ajoin katsoa myös alas ja sivuille.) Räpsin lauantaina kuvia kaupungilla. En edes kaatunut, vaikka en juuri katsonut eteeni.

Kävin myös Galleria Luova.fi:ssä Pekka Elomaan ja Lyhdyn työryhmän näyttelyssä Hyvää päivää, herra Holbein. Muotokuvasarjan mallit ovat kehitysvammaisia. Näyttely kehottaa katsomaan erilaisuutta  ei kääntämään katsetta häveliäästi pois. Pidin näyttelystä. Kuvien valo ja materiaalintuntu, mallien ilmeet ja katseet haastavat katsojaa.