Olette edelleen jonossa

Raahauduin flunssasta huolimatta kauppaan. Puiston pienessä metsikössä jonotti kärsivällisenä joukko sieniä. Niillä ei ollut kiirettä. Olivat odotelleet jo jonkin aikaa. Joku vaikutti hieman tyytymättömältä VR:n lippu-uudistukseen. Eräs epäili olevansa väärässä jonossa, täällä ei ehkä myydäkään lippuja Roxetten keikalle. Minulta tiedusteltiin tulevaa säätä. Sadetta kaivattiin.

Tyhjä kulho

Tuomiokirkon kryptassa järjestettiin 10.9.2011 Suomen yhdeksäs Tyhjä kulho -tapahtuma. Keitto oli  hyvää. Tunnelma rauhoittava. Krypta on kaunis. Oli hieman vaikeaa valita kaikkien ihanien kulhojen joukosta. Löysin kuitenkin suosikkini, turkoosinsininen, hehkuva lasite oli houkutteleva. Seuralainen mieltyi kolmijalkapataan.

Tuli käytyä taas hautausmaallakin. Oravia ei poikkeuksellisesti näkynyt. Valkoposkihanhet suunnittelevat lähtöä. Syksy on.

Ja ihan pakko mainostaa: minulla on uusi blogi. Työblogi. Se löytyy täältä. Tervetuloa sinnekin. Kehruujenny jatkaa omaan outoon tapaansa uusista haasteista huolimatta.

Hölkkä ja meditaatio

Pakotin itseni lenkille, vaikka jalkani yrittivät olla eri mieltä ja mieleni keksi monia tekosyitä olla lähtemättä. Alkumatka oli tahmea. Hyvin tahmea. Aurinko lämmitti. Hiki valui. Kuuntelin hengästystäni ja läpsyviä askeleitani. Ampiainen seuraili minua. Tuoksuin kenties ruusulta. Reidet esittivät vastalauseitaan.

Puolen tunnin jälkeen en kuullut enää lihasten valitusta. Juoksu rullasi. Mieli oli rauhallinen. Saavutin jonkinlaisen flown. Näin pientareen kukat. Haistoin metsän ja alkavan syksyn. Västäräkit pyrähtelivät. Valmistautuvat lähtöön. Minäkin olisin mielelläni muuttolintu.

Pesin lenkin jälkeen juoksuvaatteeni, varvaskenkäni ja vähän muutakin pyykkiä. Sauna lämpenee. Olo on oikeastaan aika ylivoimaisen onnellinen. Kissa kehrää. Sekin on niin zen.

Eläimet kylässä -kulkue Taiteiden Yössä

Uskaltauduin hirvipäähineeni kanssa eilen kaupungille. Eläimet kylässä -kulkue oli osallistumisen arvoinen. En ehkä kuitenkaan oikein ymmärrä, miksi. Ihmisillä tuntui olevan hauskaa. Tunnelma oli absurdi, hieman karnevaalihenkinen.

Kvasiviherpipertäjäolemukseni miettii materiaalivalintoja. Eläimethän tehtiin joustavasta muovista. Jokin biohajoava aine olisi ollut enemmän mieleeni. Nyt pohdin taas liikaa Tyynenmeren jätepyörrettä. Pelastuuko maailma?

Päähineeni herätti hämmästystä kotimatkalla. Pieni vinkki: jos yksilö haluaa keskusteluyhteyden tuntemattomiin ihmisiin, kannattaa kuljettaa mukanaan muovista hirvenpäätä.

Eläimet kylässä

Kaupunkitapahtumat ovat joskus riemastuttavia. Helsingin juhlaviikkoihin kuuluu tänä vuonna Eläimet kylässä -tapahtuma, jonka ovat luoneet eteläafrikkalainen kuvataiteilija Roger Titley ja israelilainen Airan Berg. Eri puolilla kaupunkia järjestetään avoimia, ilmaisia työpajoja, joissa voi rakentaa erilaisia eläinhahmoja.

Tapahtuma huipentuu Taiteiden yönä, jolloin eläinhahmot ja Metsän henki vaeltavat musiikin tahdittamassa kulkueessa läpi Helsingin.

Minä tein hirven. Tunnelma oli surrealistinen. Musiikki ja ihmiset ja metsän eläimet Kannelmäessä. Oloni tuntui vielä oudommalta, kun taluttelin polkupyöräni ja hirvinaamioni kotiin. Vastaantulijat tuijottivat tai vilkuilivat varovaisen epäluuloisina.