Kentaurien kotielämä

Sitä minä vaan tässä mietin, että käyttävätköhän kentaurit kenkiä? Siis hevosenkenkiä? Ja millaisissa asuinolosuhteissa mahtavat elää? Parkettilattia ei varmaankaan ole käytännöllinen, ainakaan jos on ne kengät jalassa ja jos asuvat pohjoisilla leveysasteilla ja talvella pitäisi ehkä käyttää vielä hokkejakin. Kylpyhuonetilat ja makuukamariasiat kiinnostavat myös, lähinnä mahdollisen vesiklosetin muotoilu ja sänkyjen tukirakenteet.

Jos heitä tosiaan asuu kylmemmillä alueilla, minkälaisia vaatteita/loimia he käyttävät suojautuakseen räntäsateelta? Pelkkä takki ja huopa ei vaikuta hyvältä yhdistelmältä. Toivottavasti heillä on hyviä räätäleitä.

Miten aikaisin niiden varsat/lapset oppivat kävelemään? Kaatuilevatko horjuvin koivin? Pehmeitä mattoja tai pahnoja on oltava riittävästi. Teini-ikäisinä ne kuitenkin mököttävät.

Ja tietysti se ravintoasia: onko heillä hevosten vai ihmisten ruoansulatuselimistö? Lienevätkö kasvissyöjiä? Jotenkin pihviä popsiva kentauri tuntuu oudolta ajatukselta. Pizzaa? Porkkanaraastetta? Kaurapuuroa? Todennäköisesti he kasvattavat omissa puutarhoissaan itselleen parhaiten soveltuvia viljelykasveja. Viehättävää, siellä se kuokkii pientä perunamaataan.

Kivipuutarha, osa 2

Kivipuutarha on saanut uusia asukkaita. Se vihertääkin entistä enemmän. Kuumuus hämmentää edelleen. Ukkonen ei suostu kohdalle. Eilen, kirkkaassa auringonpaisteessa, näin miehen, jolla oli avonainen sateenvarjo ja sukeltajan maski. Ei snorkkelia. Tiesikö hän jotain mitä me emme?

Vanha Porvoo

Kaunis kesällä. Trooppisessa kuumuudessakin. Tuli haaveiltua kaikenlaista. Mutta miltä nuo mukulakivikadut tuntuvat keskellä talvea? Jäätävän tuulen kiillottaessa kulkuväylät? En ole pessimisti. En. Haluaisin asua vanhassa Porvoossa. Lahjoituksia vastaanotetaan.

Viulunsoittaja katolla

Kävin eilen Venäjällä, Anatevkan kylässä. Vuosi oli 1905. Tai vaihtoehtoisesti olin Porvoossa, Tuomiokirkon mäellä, hotelli Onnin pihalla. Porvoon teatteri esitti musikaalin Viulunsoittaja katolla. Pidin siitä. Maitokuski Tevje (Marko Putkonen) oli mainio, kuten myös Golde, Tevjen vaimo (Johanna Nurmimaa). Jostain syystä Viulunsoittaja katolla itkettää minua joka kerta. Eilen onnistuin olemaan parkumatta, vaikka Tzeitelin ja Motelin häät, Hodelin lähtö Siperiaan Perchikin luo ja loppukohtaus saivatkin silmäkulmani kostumaan. Itkin ääneen vasta kotona. Mikä ihme saa ihmisen itkemään teatterissa, elokuvissa tai lukiessa? Keittiöpsykologiaa keskiasteelle: minusta tuntuu, että ainakin minä samaistun tavalla tai toisella; mietin omia valintojani, tekojani ja tekemättä jättämisiäni.

Kärsimys, epäoikeudenmukaisuus ja syrjintä ovat ajankohtaisia tänäänkin. Ehkä se samaistumisen kokemus, asettuminen toisen asemaan, voi auttaa meitä katsomaan asioita laajemmin. All different – all equal.