Mitä sillä on laukussaan?

Löysin tämän hauskan idean mizyénan blogista. Minun laukkuni sisältö on tässä. Jätin tosin pois kaksi maksettua laskua ja käytetyn paperinenäliinan.

Kosmetiikkaa ja meikkejä ei yleensä löydy huulirasvaa lukuunottamatta. Nyt tilanne oli hieman toinen. Ripsiväri, kajal ja sivellin ovat jäänteitä perjantailta, jolloin olin Firman järjestämissä juhlissa. Mielestäni minulla oli siellä luomivärikin, mutta se on kai kadonnut. Ilmeisesti keräilen ilmaisnäytteitä, kuvassa pieni hajuvesi ja pieni voidetuubi.

Yläreunassa on leluvasikoista tekemäni kaulakoru. Ostoskassinani toimiva intialaiskuvioinen laukku on palvellut minua pitkään. Keltaisen huivin on äitini tuonut jostain ulkomailta, en enää muista, mistä.

Kuvan alareunassa on korallinpala, mosaiikinmurunen, korukiviä, tuhatjalkainen ja korvatulpat. Avaimet, polkupyöränlamppu, aurinkolasikotelo, aurinkolasit, lompakko ja mp3 ovat kai järjellisempiä varusteita.

Piikittelyä

Kumma juttu. Vaikka yksilö kuinka hurahtaisikin joogaan ja kuntosalikahvakuulariehuntaan ja crosstrainereihin ja personal trainereihin, niin jos toinen jalka on lyhyempi toistaan, selkä joskus kipeytyy. Kaiken maailman hörhöilyjutuista mahtavin on kyllä piikkimatto. Endorfiinipöllyssä helpottaa. Olen pari kertaa nukahtanutkin sen päälle. Tänään raahauduin salilta raihnaisena ja retkahdin fakiiriksi matolle. Kissa ei yleensä pidä piikkimatosta. Se mulkoilee sitä epäluuloisena. Mutta jos matto on piilotettu terapiatarkoituksessa selkäni alle, kotieläin katsoo tarpeelliseksi avustaa akupunktiovaikutusta tamppaamalla vatsanahkaani. Piikkejä alla ja piikkejä päällä, ah riemua. Ei satu enää. Ei.

Kevään odotus

Suurennuslasi

Suurennuslasilla tai luupilla tutkittuna sormenpäät, kynnet ja kynsinauhat näyttävät kummallisilta. Pienetkin repaleet ja poikkeavuudet korostuvat. Ja mitä minulla on kynsieni alla? Liikkuiko tuo? Hei, sehän vilkuttaa iloisesti ja kiljuu pieneen megafoniinsa: "Take me to your leader!" (Miksi ne puhuvat aina englantia?)

Matkakuume

Olisi taas ihan hirveä hinku ulkomaille. En rohjennut edes matkamessuille. Tyydyin leikkimään poptaiteilijaa.

Matto

Miksei lentäviä mattoja ole saatavilla? Ainakaan yleisesti. (Need to know basis only.) Minä tahtoisin ainakin yhden. Sen voisi lähettää itsekseen ulos tuulettumaan, sitä ei välttämättä tarvitsisi imuroida. Tosin sateella se saattaisi haista ja takapuoli olisi märkä ennen työmaalle ehtimistä aamutuimaan (ei siis niin, että töissä takapuoli olisi muuten märkä). Naamaan piiskaavaa alijäähtynyttä vettä vastaan olisi suojauduttava, mutta jos maton lentonopeus ylittää esim. 200 km/h, sateenvarjo on hankala ja koko ajan ylösalaisin. Jos mattoon rakentaa suojakatteen, sen on oltava kokoontaitettava, aerodynaaminen ja helposti irrotettavissa. Suomen sääolosuhteet huomioiden lentävää mattoa käytännöllisempi vaihtoehto olisi ehkä kuitenkin lentävä teltta. Silti minä haluan sen maton.

Katkeruus

Katselin töistä tullessani keskittyneesti puita (joku oli sokerikuorruttanut niiden oksat) ja liukastuin. Polvet sohjossa hämmästelin ostoskassista pakenevia äyriäisiä ja tomaatteja. Ärsytti. Itketti. Ei edes sattunut, mutta joskus vain joku oljenkorsi riittää katkaisemaan sen kuuluisan kameliparan selän. Miksi aina minä? Ja käänteisesti: miksen koskaan minä? Katkeruus suorastaan ryöpsähti. Minäkin osaan ja pystyn. Piirrän ja maalaan ja kirjoitan ja esiinnyn, luen vaikka runoja. I'll sing and dance for you, sir! Huomatkaa minut! Olen ihan oikeasti älykäs ja taitava, ehkä. Leikkikää mun kaa! Älkää jättäkö! Rakastakaa minua! Joku edes!

Kyyneliä pidätellen kasasin levinneet tavarani ja taapersin kotiin. Mies ja kissa hyväksyvät ja lohduttavat. Silti jäin miettimään, mistä tuo kohtaus tuli. Mistä tämä pätemisentarve, huomionkipeys ja halu 'olla jotakin' juontavat juurensa? En tahdo muuttua kyyniseksi, kateelliseksi ja katkeraksi. Keittiöpsykologi tunsi tarvetta itseanalysointiin, joka on vielä kesken. Hmm. Kuka minä olen? Miksi minä olen?