Kiinalainen uusivuosi

Lohikäärmeen vuoden alkamista juhlittiin myös Lasipalatsin aukiolla. Olin läpikulkumatkalla. Menossa kotiin, tulossa Mänttä-Vilppulasta. Oli pakko ottaa muutama epätarkka valokuva. Lumen, lyhtyjen ja taivaan valon väri viehätti.

Lunta

Tulihan sitä. Vihdoin ja viimein. Ihanaa. Ainakin hetken. Kohta kaivataan taas jo kevättä.

Blogi on kaikessa hiljaisuudessa täyttänyt vuoden, enkä ole muistanut onnitella sitä. Toivottavasti se ei loukkaantunut. Toivottavasti se ei myöskään ole mustasukkainen kollegalleen, joka on vienyt aikaani joka toinen sunnuntai. Olen laiminlyönyt tätä esikoistani, ja yritän hyvittää sen. Ei näin kilttiä blogia saa suututtaa.

Viljo the cat

Viljo eestä, Viljo takaa. Viljo istuu, Viljo makaa. Maailman paras kolli. Tällä hetkellä ja tällä planeetalla. Muualla olevista ei nyt sen enempää. 

Juuri nyt hänen ylhäisyytensä makaa saunan lauteilla. Odottaa kai henkilökunnan valmistavan jotain pientä välipalaa. Eilinen jauheliha järkytti. Kalaa ja katkarapuja, heti! Mistään ei enää saa hyvää palvelusväkeä.

Valkoinen

Tuli hieman lunta. Liian vähän, ei tuota lasketa. Silti tuo aavistuksenomainen valkoisuuskin on tyhjää parempi. Kaivelin hieman kuvakansioita ja löysin lisää valkoista. Jos ne toisivat hieman valoa pimeyteen. (Meritähti aiheuttaa taas matkakuumetta. Grr.)

Neljän päivän miniloma on jo lopuillaan. Olen lähinnä leikkinyt läppärillä ja kutonut sukkaa. Kotieläin on välillä raivostuttavan kiinnostunut molemmista. Se annettakoon sille anteeksi, uteliaisuus kuulunee toimenkuvaansa.

Koska en ole tänäkään vuonna menossa niihin suuriin itsenäisyyspäivän juhlavastaanottobileisiin, on kai hieman vilkuiltava tilannetta televisiosta. Naisihmisten korut kiinnostavat. Ammattitauti.