Helsingin Kirjamessut 2011

Kävin Kirjamessuilla. Ruuhka. Väentungos. Kirjoja, kirjoja, kirjoja. Lehtiä. Leluja, krääsää. Kirjailijoita. Kuuntelin puhetta ruoasta ja sen alkuperästä. Sen jälkeen Paleface kertoi, että pierukin on politiikkaa. (Ja iski minulle silmää! Oikeasti!) Ryömin rauhoittumaan Art Forumin puolelle.

Siellä oli hiljaisempaa. Viini, ruoka ja hyvä elämä -messut ansaitsevat oman postauksensa.

Kaupungilla

Aikoinaan jollain taidehistorian luennolla käskettiin katselemaan Helsingissä ylöspäin. Olen usein tehnyt niin. (Tosin kannattaa aika ajoin katsoa myös alas ja sivuille.) Räpsin lauantaina kuvia kaupungilla. En edes kaatunut, vaikka en juuri katsonut eteeni.

Kävin myös Galleria Luova.fi:ssä Pekka Elomaan ja Lyhdyn työryhmän näyttelyssä Hyvää päivää, herra Holbein. Muotokuvasarjan mallit ovat kehitysvammaisia. Näyttely kehottaa katsomaan erilaisuutta  ei kääntämään katsetta häveliäästi pois. Pidin näyttelystä. Kuvien valo ja materiaalintuntu, mallien ilmeet ja katseet haastavat katsojaa.

Men at work vol.3

   "Älä siitä sen enempää", sanoi Pähkinä rauhallisella äänellä. "Kerro miten pääsitte pois."
   "Ennen sitä", jatkoi Rautatammi, "ennen sitä tuli valtava hrududu kujalta niitylle. Se ei ollut sama jolla miehet olivat tulleet. Siitä lähti valtava meteli ja se oli keltainen, keltainen kuin rikkasinappi, ja edessä oli suuri hopeanvärinen kiiltävä osa jota se piteli jättimäisten etukäpäliensä varassa. En osaa kuvata sitä teille. Se oli saman näköinen kuin Inlé, mutta laakea eikä yhtä kirkas. Ja tämä vehje — miten sen selittäisin? — tämä vehje repi niityn kappaleiksi. Se hävitti niityn."
   Rautatammi keskeytti taas puheensa.
   "Kapteeni, käsitämme että olet nähnyt niin hirveitä ettei niitä voi edes kertoa", sanoi Hopea. "Mutta eihän tuollaista voi tapahtua."
   "Panen henkeni pantiksi", sanoi Rautatammi vavisten. "Se kaivautui maahan ja työnsi edellään suuria maalohkareita kunnes koko niitty oli hävitetty. Niitty muuttui saman näköiseksi kuin karjankahlaamo talvella, eikä enää voinut sanoa missä mikäkin niityn paikka oli ollut metsän ja puron välissä. Se työnsi edellään maata ja juuria ja ruohoa ja pensaita — ja muutakin, mitä maan alla oli ollut."

Richard Adams: Ruohometsän kansa (WSOY 1978)