"Älä siitä sen enempää", sanoi Pähkinä rauhallisella äänellä. "Kerro miten pääsitte pois."
"Ennen sitä", jatkoi Rautatammi, "ennen sitä tuli valtava hrududu kujalta niitylle. Se ei ollut sama jolla miehet olivat tulleet. Siitä lähti valtava meteli ja se oli keltainen, keltainen kuin rikkasinappi, ja edessä oli suuri hopeanvärinen kiiltävä osa jota se piteli jättimäisten etukäpäliensä varassa. En osaa kuvata sitä teille. Se oli saman näköinen kuin Inlé, mutta laakea eikä yhtä kirkas. Ja tämä vehje — miten sen selittäisin? — tämä vehje repi niityn kappaleiksi. Se hävitti niityn."
Rautatammi keskeytti taas puheensa.
"Kapteeni, käsitämme että olet nähnyt niin hirveitä ettei niitä voi edes kertoa", sanoi Hopea. "Mutta eihän tuollaista voi tapahtua."
"Panen henkeni pantiksi", sanoi Rautatammi vavisten. "Se kaivautui maahan ja työnsi edellään suuria maalohkareita kunnes koko niitty oli hävitetty. Niitty muuttui saman näköiseksi kuin karjankahlaamo talvella, eikä enää voinut sanoa missä mikäkin niityn paikka oli ollut metsän ja puron välissä. Se työnsi edellään maata ja juuria ja ruohoa ja pensaita — ja muutakin, mitä maan alla oli ollut."
Richard Adams: Ruohometsän kansa (WSOY 1978)
