Eläimet kylässä -kulkue Taiteiden Yössä

Uskaltauduin hirvipäähineeni kanssa eilen kaupungille. Eläimet kylässä -kulkue oli osallistumisen arvoinen. En ehkä kuitenkaan oikein ymmärrä, miksi. Ihmisillä tuntui olevan hauskaa. Tunnelma oli absurdi, hieman karnevaalihenkinen.

Kvasiviherpipertäjäolemukseni miettii materiaalivalintoja. Eläimethän tehtiin joustavasta muovista. Jokin biohajoava aine olisi ollut enemmän mieleeni. Nyt pohdin taas liikaa Tyynenmeren jätepyörrettä. Pelastuuko maailma?

Päähineeni herätti hämmästystä kotimatkalla. Pieni vinkki: jos yksilö haluaa keskusteluyhteyden tuntemattomiin ihmisiin, kannattaa kuljettaa mukanaan muovista hirvenpäätä.

Eläimet kylässä

Kaupunkitapahtumat ovat joskus riemastuttavia. Helsingin juhlaviikkoihin kuuluu tänä vuonna Eläimet kylässä -tapahtuma, jonka ovat luoneet eteläafrikkalainen kuvataiteilija Roger Titley ja israelilainen Airan Berg. Eri puolilla kaupunkia järjestetään avoimia, ilmaisia työpajoja, joissa voi rakentaa erilaisia eläinhahmoja.

Tapahtuma huipentuu Taiteiden yönä, jolloin eläinhahmot ja Metsän henki vaeltavat musiikin tahdittamassa kulkueessa läpi Helsingin.

Minä tein hirven. Tunnelma oli surrealistinen. Musiikki ja ihmiset ja metsän eläimet Kannelmäessä. Oloni tuntui vielä oudommalta, kun taluttelin polkupyöräni ja hirvinaamioni kotiin. Vastaantulijat tuijottivat tai vilkuilivat varovaisen epäluuloisina.

Usva

Juoksaisin aamulla työmaalle ja myöhästyin viitisen minuuttia. Piti nimittäin ihan pysähtyä matkalla. Usva nuoli puiston reunaa jännittävinä kielekkeinä. Valo siivilöityi alttaritaulumaisesti. Hengitin hetken syvään ja tuijottelin. Meditatiivinen näky.

Pilviä

 

Käsittämättömänä romantikkona ja haihattelijana tulee aina vähän väliä tuijotettua pilviä. Taivaalta löytyy kauneutta ja draamaa.

Kentaurien kotielämä

Sitä minä vaan tässä mietin, että käyttävätköhän kentaurit kenkiä? Siis hevosenkenkiä? Ja millaisissa asuinolosuhteissa mahtavat elää? Parkettilattia ei varmaankaan ole käytännöllinen, ainakaan jos on ne kengät jalassa ja jos asuvat pohjoisilla leveysasteilla ja talvella pitäisi ehkä käyttää vielä hokkejakin. Kylpyhuonetilat ja makuukamariasiat kiinnostavat myös, lähinnä mahdollisen vesiklosetin muotoilu ja sänkyjen tukirakenteet.

Jos heitä tosiaan asuu kylmemmillä alueilla, minkälaisia vaatteita/loimia he käyttävät suojautuakseen räntäsateelta? Pelkkä takki ja huopa ei vaikuta hyvältä yhdistelmältä. Toivottavasti heillä on hyviä räätäleitä.

Miten aikaisin niiden varsat/lapset oppivat kävelemään? Kaatuilevatko horjuvin koivin? Pehmeitä mattoja tai pahnoja on oltava riittävästi. Teini-ikäisinä ne kuitenkin mököttävät.

Ja tietysti se ravintoasia: onko heillä hevosten vai ihmisten ruoansulatuselimistö? Lienevätkö kasvissyöjiä? Jotenkin pihviä popsiva kentauri tuntuu oudolta ajatukselta. Pizzaa? Porkkanaraastetta? Kaurapuuroa? Todennäköisesti he kasvattavat omissa puutarhoissaan itselleen parhaiten soveltuvia viljelykasveja. Viehättävää, siellä se kuokkii pientä perunamaataan.

Kivipuutarha, osa 2

Kivipuutarha on saanut uusia asukkaita. Se vihertääkin entistä enemmän. Kuumuus hämmentää edelleen. Ukkonen ei suostu kohdalle. Eilen, kirkkaassa auringonpaisteessa, näin miehen, jolla oli avonainen sateenvarjo ja sukeltajan maski. Ei snorkkelia. Tiesikö hän jotain mitä me emme?