Ei hierrä

Kesä tuli. Kansalaiset hylkäävät joukolla jalkineitaan. Vapaus!

Liikkuva koti ja Olipa kerran ihan pimeetä

Kävin perjantaina Helsingin keskustassa. Tarkoitus oli katsoa Helsingin taidemuseon Samaan aikaan Intiassa  -näyttely ja hankkia uudet juoksujalkineet. Molemmat tuli tehtyä. Intian nykytaide oli ihan katsottavaa, jotenkin minun odotukseni olivat ehkä liian korkealla enkä saanut mitään tajunnanräjäyttävää taidekokemusta. Tai no, Anita Khemkan ja Sheba Chhachhin valokuvat jäivät mieleen. Ja Bharat Sikkan kuvat myös.

Mutta Kulttuurien museo yllätti jälleen. Kun ei odota mitään, elämys voi olla mahtava. Kuvissa on sekoitus Liikkuva koti ja Olipa kerran ihan pimeetä -näyttelyjä, aivan randomilla. Kaltaiseni paimentolais-kansatieteilijä-wannabe oli taas ihan ylikierroksilla. Seuralaisella oli täysi työ pysyä mukanani, sinkoilin teltasta/jurtasta/kodasta toiseen maanisesti. Tahtoo olla nomadi! Vaikka osa-aikainen.

...vol.3

Juuri äsken satoi hieman räntää. Hieno vappuilma. Nämä kuvat on otettu perjantaina. Västäräkki, lokki ja sepelkyyhkykin pääsivät mukaan. Keväänvihreä, tuo käsittämättömän ohut värisävy muuttuu ihan kohta valtavaksi vihreydeksi. Tervetullut se on.

Kevät vol.2

Peipot laulavat lähimetsässä. Multa tuoksuu. Tuuli kuljettaa katupölyä silmiin ja nieluun. Auringonpaiste tuntuu ihmeelliseltä. Ihmiset hymyilevät. Mikä niitä vaivaa? Onko se tarttuvaa? (On.)

Kevät

Tuleehan se sieltä. On sitä jo odotettukin.