Kuivaruokaa

Aamulla tarjoillessani kotieläimelle kuivaruokaa lauloin sangen epävireisesti "Viljo tykkää raksuista, raksut ei Viljostaaa". Eläin ei ehkä pitänyt laulustani. Mutta jos raksut pitävätkin Viljosta? Jos niiden koko elämäntehtävä onkin rakastaa Viljoa? Ja tulla syödyksi. Vai entäpä jos niillä on jokin, salattu tehtävä, jota emme voi käsittää? Jotain, joka ylittää syömisen ja syödyksi tulemisen? Mistä tätä taas voi kysyä? Miksei meille selitetä ikinä mitään?

Lätäköitä, nuoskaa ja pajunkissoja

Auringonpaiste. Kevät. Mikä ihme noissa lätäköissä kiehtoo? Ei tehnyt mieleni kuntosalille, vaikka olisi pitänyt mennä. Räystäiltä tippuva vesi ja paljastuva maa olivat kiinnostavampia. Värejä saisi jo olla enemmän, harmaan eri sävyt eivät oikein riitä. Vihreää, äkkiä! Kissaa on pitänyt kammata tarmokkaasti. Se pölisee. Kohta pölisevät pajunkissatkin.

Space cat

Ja taas kiusataan kissaa

On se hirveää. Ilkeä nainen häiritsee kirkkaalla valonvälähdyksellänsä. On raportoitava kotiplaneetalle tahi ainakin emoalukselle. Agentti Viikselö kärsii ihmisten kynsissä. Onneksi ruoka on sentään hyvää ja sitä on riittävästi. Eilen henkilökunta tarjoili seitiä. 

Köh

Kuumeen seilatessa ylös ja alas maailma näyttää välillä oudolta. Värit muuttavat merkitystään, kulmat terävöityvät ja pyöristyvät taas. Yskä särkee päässä. Joku roikkuu kynsillään kiinni kurkun sisäpinnassa. Silmät vuotavat. Television tai tietokoneen tuijottaminen on hämmästyttävän raskasta. Tahtoisi piirtää (keikkaa  pukkaa) mutta aivon ja käden yhteistyö ei ole täysin saumatonta. Sitäpaitsi kynä painaa liikaa. Photoshoppaaminen pienissä määrissä tuntuu jotenkin onnistuvan, mutta tulos ei ole häävi. Takaisin peiton alle.

Häntä

Aukko

Ainakaan ihan vielä ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella.