lauantai 22. tammikuuta 2011
Matto
Miksei lentäviä mattoja ole saatavilla? Ainakaan yleisesti. (Need to know basis only.) Minä tahtoisin ainakin yhden. Sen voisi lähettää itsekseen ulos tuulettumaan, sitä ei välttämättä tarvitsisi imuroida. Tosin sateella se saattaisi haista ja takapuoli olisi märkä ennen työmaalle ehtimistä aamutuimaan (ei siis niin, että töissä takapuoli olisi muuten märkä). Naamaan piiskaavaa alijäähtynyttä vettä vastaan olisi suojauduttava, mutta jos maton lentonopeus ylittää esim. 200 km/h, sateenvarjo on hankala ja koko ajan ylösalaisin. Jos mattoon rakentaa suojakatteen, sen on oltava kokoontaitettava, aerodynaaminen ja helposti irrotettavissa. Suomen sääolosuhteet huomioiden lentävää mattoa käytännöllisempi vaihtoehto olisi ehkä kuitenkin lentävä teltta. Silti minä haluan sen maton.
torstai 20. tammikuuta 2011
Katkeruus
Katselin töistä tullessani keskittyneesti puita (joku oli sokerikuorruttanut niiden oksat) ja liukastuin. Polvet sohjossa hämmästelin ostoskassista pakenevia äyriäisiä ja tomaatteja. Ärsytti. Itketti. Ei edes sattunut, mutta joskus vain joku oljenkorsi riittää katkaisemaan sen kuuluisan kameliparan selän. Miksi aina minä? Ja käänteisesti: miksen koskaan minä? Katkeruus suorastaan ryöpsähti. Minäkin osaan ja pystyn. Piirrän ja maalaan ja kirjoitan ja esiinnyn, luen vaikka runoja. I'll sing and dance for you, sir! Huomatkaa minut! Olen ihan oikeasti älykäs ja taitava, ehkä. Leikkikää mun kaa! Älkää jättäkö! Rakastakaa minua! Joku edes!
Kyyneliä pidätellen kasasin levinneet tavarani ja taapersin kotiin. Mies ja kissa hyväksyvät ja lohduttavat. Silti jäin miettimään, mistä tuo kohtaus tuli. Mistä tämä pätemisentarve, huomionkipeys ja halu 'olla jotakin' juontavat juurensa? En tahdo muuttua kyyniseksi, kateelliseksi ja katkeraksi. Keittiöpsykologi tunsi tarvetta itseanalysointiin, joka on vielä kesken. Hmm. Kuka minä olen? Miksi minä olen?
lauantai 15. tammikuuta 2011
Lunta ja varjoja
Flunssasta huolimatta täytyi ulkoistaa itsensä hetkeksi auringonpaisteeseen. Varjojen ja valon leikki houkutti. Kaipaan jo kevättä.
sunnuntai 9. tammikuuta 2011
Melu
Miksi joka paikassa on meteliä? Kauppakeskuksissa, kadulla, kuntosalilla, töissä ja kotonakin karjuu lähes aina jokin (televisio, radio, tietokone, kissa, ihminen, työkalut, liikenne). Yritin paeta melua Espoon metsään. Kehätien ääntä ei pääse pakoon. Se leviää kuin matto. Kuitenkin pystyin erottamaan yksittäisiä ääniä. Nuoskalumen narina jalkojen alla. Veden tippuminen puusta. Pienen linnun pieni laulu.
Ketun jäljet hangella. Hetken rauha.
sunnuntai 2. tammikuuta 2011
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)


