Eilen siis hävetti. Koko kauheus luettavissa täällä. Ilma oli kuulaan kaunis (niin kaunis kuin tähän aikaan vuodesta voi olla), oli mukava kävellä. Monta tuntia meni. Taide, ah, taide. Elämäniloa ylläpitävä voima. Olen sen verran koloristi, että kaipaan värejä. Nyt kun en muka ehdi itse maalata, on hyvä, että niitä löytyy taidenäyttelyistä. Luonnosta alkavat mokomat taas kadota.
Pikkuisen kyllä harmittaa. Hukkasin titiMadamin pinkin ketturintaneulan. Oma vikani. Ei olisi pitänyt kiinnittää sitä laukkuun ja kaivella sieltä koko ajan huolimattomasti muistilehtiötä, kameraa ja puhelinta. Toivottavasti joku löytää kettuparan ja ilahtuu.
