lauantai 26. marraskuuta 2011

Alpakat








Ne ovat ihania. Minä haluan niitä kotiini. Monta. Pitänee muuttaa, eivät ne mahdu pienkerrostalokaksioon. Nämä kuvien söpöläiset asuvat Ali-Ollin alpakkatilalla Klaukkalassa. Kamelin sukulaisia, laamaeläimet. Jotenkin tuosta turvasta tuleekin kameliassosiaatio. Nämä tuntuvat jotenkin herkiltä ja ystävällisiltä, kun taas kamelit ovat mielestäni hieman arveluttavia. Alpakassa on Andien tunnelmaa. Soittiko joku panhuilua? Kuulinko puhuttavan ketšuaa tai aimaraa?

maanantai 14. marraskuuta 2011

Keltainen












Käytännön väriterapia jatkuu. Nyt kaipaan keltaista. Puissa sitä ei enää ole (vaikka kuvissa onkin). Aamutaivas oli vaaleankeltainen. Ennen nousuaan aurinko värjäsi pilviä oudon psykedeelisen punaisiksi. Se samainen aurinko työnsi päivällä aivan ohimennen satunnaisen säteensä silmiini. Töistä lähtiessä huomasin, että taivaanrannassa oli vielä aavistus valoa, joka muuttui ultramariiniksi tummentuen ja tummentuen (kuin ala-asteella tehdyt laveerausharjoitukset, mutta ehkä hieman tasaisemmin). Tähdet tulivat näkyviin. Mietin talvipäivänseisausta, johon on vielä aikaa. Tulisi edes lunta. Valkoinen, seuraava odotuksen aihe.

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Museoeksyilyä










Eilen siis hävetti. Koko kauheus luettavissa täällä. Ilma oli kuulaan kaunis (niin kaunis kuin tähän aikaan vuodesta voi olla), oli mukava kävellä. Monta tuntia meni. Taide, ah, taide. Elämäniloa ylläpitävä voima. Olen sen verran koloristi, että kaipaan värejä. Nyt kun en muka ehdi itse maalata, on hyvä, että niitä löytyy taidenäyttelyistä. Luonnosta alkavat mokomat taas kadota.

Pikkuisen kyllä harmittaa. Hukkasin titiMadamin pinkin ketturintaneulan. Oma vikani. Ei olisi pitänyt kiinnittää sitä laukkuun ja kaivella sieltä koko ajan huolimattomasti muistilehtiötä, kameraa ja puhelinta. Toivottavasti joku löytää kettuparan ja ilahtuu.